Historiikki 1894 - 2004

Mäntyharjun Nuorisoseura ry. 

MÄNTYHARJUN NUORISOSEURAN TAIPALEELTA 1894 – 1994

Nuorisoseuraliikkeen perustajana mainitaan laihialainen lyseolainen Juho Hietanen, joka kirjoitti asiasta innostavan kirjoituksen Vaasa-lehteen v. 1881. Kirjoituksen kannustamana perustettiinkin ensimmäinen nuorisoseura Kauhavalle jo samana vuonna. Siitä tuo aate sai alkunsa ja lähti leviämään ensin Pohjanmaalle, ja jo 13 v. myöhemmin oli ehtinyt eteläiseen Savoonkin.

21.1.1894 kokoontui apteekkari A. Domanderin taloon Mäntyharjun kirkonkylällä kylän herrasväkeä, opettajia, kauppiaita, maanviljelijöitä sekä nuorisoa keskustelemaan ”ylösrakentavan” seuran perustamisesta paikkakunnalle. Hankkeen alkuunpanijoina mainitaan olleen apulaisnimismies Tornellin rouvan sekä neiti Relanderin. Kokouksessa johti puhetta herra Edvard Mechelin ja pöytäkirjaa piti nimismies Tornell. Tässä kokouksessa valittiin umpilippuäänestyksellä kuusihenkinen toimikunta asiaa edelleen kehittelemään sekä valmistelemaan sääntöehdotusta. Toimikunta sai aikaa 15.2. saakka, mutta valmistelutyö oli tehty 4.2. ja esiteltiin sääntöehdotus. Säännöt hyväksyttiin ja lähetettiin kuvernöörin virastoon vahvistusta saamaan. 17.2.1894 säännöt vahvistettiin ja seura pääsi virallisesti aloittamaan toimintansa.

Tämän ”ylösrakentavan” seuran nimeksi tuli Mäntyharjun Nuorisoseura ja sääntöjen 1 §:ssä sanotaan seuran tarkoituksena olevan herättää ja vireillä pitää kansassa ja erittäin sen nuorisossa kristillisen siveellisyyden mieltä, kansallista tuntoa ja isänmaan rakkauden elähyttämää valistuksen harrastusta. Myöskin säännöt määräsivät seuran kokoontumaan vähintään kerran kuukaudessa kokoukseen eli iltamaan, jossa yhteisten keskustelujen ohessa piti olla puheita, esitelmiä, lauluja, lausuntoa ym.

Valistuksen harrastusta seura toteuttikin toiminnassaan ja otti ensimmäisenä ohjelmaansa lukutupien perustamisen eri puolille pitäjää. Kansakouluja oli vielä harvassa ja lukemisen harrastus varsinaisen kansan keskuudessa vähäistä. Monien kohdalla lukutaidon opetuskin jäi kiertokoulujen ja lukukinkereiden antamaan alkeisopetukseen. Vanhemmasta väestä monet olivat vielä lukutaidottomia. Kirjoja ei ollut paljoa käytettävissä ja sanomalehtiä tilattiin vain harvoihin taloihin. Lukutupiin, joita oli perustettu Kirkonkylään, Toivolaan, Kuhajärvelle, Nurmaalle ja Halmenniemelle, tilattiin jompikumpi  pääkaupungin lehdistä, Suometar tai Päivälehti. Lisäksi niihin tilattiin paikallisia lehtiä, esim. Mikkelin Sanomat, Mikkeli ja Jyränkö sekä aikakauslehtiä, mm. Pyrkijä ja Valvoja. Lehtien lisäksi lukutupiin hankittiin muuta kirjallisuutta ja niiden yhteyteen muodostui lainakirjastoja. Kirkonkylän kansakoululla toimineen lukutuvan yhteydessä oli seuran pääkirjasto, jossa jo v. 1903 oli kirjastonhoitajana toimineen välskäri Ville Hokkasen antaman toimintakertomuksen mukaan 299 nidettä ja lainauksia oli kirjastosta tehty ko. vuonna 296.

Vuosisadan vaihteen ja sitä seuranneiden sortovuosien aikana seuran tehtävänä oli monella tavalla herättää ja ylläpitää paikkakunnalla tervettä kansallistuntoa ja isänmaan rakkautta sekä levittää valistusta. Seuran esimiehen, mv. J.E. Korpelan mainitaan vuosisadan vaihteen tienoilla tehneen henkilökohtaisesti viikon kestäneen matkan pitäjälle kirjallisuutta levittäen, yrittäen houkuttaa ihmisiä tilaamaan sanomalehtiä, myyden samalla valistavia kirjasia ja levittäen ilmaisia lehtisiä.

Seuran piirissä tunnettiin suurta huolta kansan tulevista kohtaloista vieraan vallan ikeen raskaasti painaessa. Kohtalo näytti synkältä, mutta sen keskellä oli tarpeellista valaa kansaan rohkeutta ja toivoa sekä elämänuskoa. Siksi ne lukemattomat kansallislaulut, kohottavat runot sekä kannustavat värssyt ja säkeet, joita toistettiin seuran kokouksissa, juhlissa ja iltamissa, eivät olleet toistettu turhaan. Sama vaikutus oli varmaan lukuisilla näytelmillä, kuvaelmilla, puheilla ja esitelmillä.

Seuran piirissä toimi alusta alkaen hyvin vilkkaana keskustelukerho, joka kokoontui usein ja jossa alustettiin keskustelatavaksi monenlaisia kysymyksiä. Pohdittiin mm. olisiko nuorisoseuran koetettava edistää urheilua paikkakunnallamme. Alustaja totesi, että suksia käytettiin ennen kulkuvälinnenä enemmän kuin nykyään. Kirkkomatkatkin sopisi tehdä suksilla, ettei tarvitsisi istua reessä palelemassa ja tuoda hevosia pakkasessa seisomaan. Keskustelut johtivatkin siihen, että perustettiin Voimistelu- ja Urheiluseura Ponnistus 27.10.1912 ja se toimi ainakin vuoteen 1916 järjestäen hiihto- ja urheilukilpailuja sekä iltamia ja retkiä.

Jo aikaisemminkin järjestettiin urheilutapahtumia, koska urheiluseuraa ei paikkakunnalla virallisessa mielessä ollut. Ensimmäiset hiihtokilpailut järjestettiin maaliskuun 24. päivänä v. 1900 klo 6 Pyhäselän  jäällä. Miesten sarjassa hiihdettiin 10 km ja siihen osallistui 9 miestä. Kisan voitti Verner Tikkala Loviisasta ajalla 49 min 45 sek. ja sai palkinnokseen rahaa 10 mk. Miestensarjan toinen palkinto, 7 mk, meni Hartolaan. Kolmannen palkinnon, taskukellon ja neljännen palkinnon, henkselit, saivatkin sitten mäntyharjulaiset hiihtäjät. Naisten sarjassa voittaja sai sukset ja muina palkintoina jaettiin rahaa 3-1 mk. Poikien sarjassa voittaja sai myös sukset ja toiseksi tullut kellonperät, tytöt saivat palkinnoksi makeisia. Nämä olivat ilmeisesti ensimmäiset Mäntyharjussa virallisesti pidetyt hiihtokilpailut.Urheilutoiminta laajeni käsittämään kesälajeja sekä voimistelua.

Muita päivänpolttamia keskusteluaiheita olivat mm. paheellisen huomentuopin poistaminen häätilaisuuksista, paheksuttavat nurkkatanssit sekä liiallisen jouluviinojen käytön tyrehdyttäminen. Kahvin juonti ja tupakan polttokin olivat esillä. Joidenkin mielestä kahvin juontia olisi vähennettävä, koska kahvin ostoon käytettävä rahakin menee ulkomaille. Myös monia käytännön kysymyksiä pohdittiin: keskusteltiin mm. puutarhan tarpeellisuudesta ja sen hoidosta sekä metsänhoidollisista asioista.

Mutta kun lainopin kandidaatti Hannes Broms oli rohjennut ottaa keskusteltavaksi niin uudenaikaisen kysymyksen kuin siviiliavioliiton solmimisen, tämä oli herättänyt suurta paheksuntaa kirkollisissa piireissä. Se oli leimattu lähes pakanalliseksi maailmanlopun enteeksi. Kaikkein kiusallisin asia keskustelukerhoissa oli se, pitäisikö sallia nuorten tanssiminen omissa juhlissaan ja iltamissaan. Asiasta keskusteltiin usein ja pitkään. Lopputuloksena oli, ettei tanssi ja leikki olleet sinänsä mikään pahe, joten ne päätettiin sallia seuran juhlissa ohjelman lopuksi. Seuran toiminnassa oli sen alkuaikoina koko pitäjän sivistyneistö seurakunnan papistoa lukuun ottamatta. Papistoonkin yritettiin moneen otteeseen seuran puolesta ottaa yhteys, mutta seuran iltamissa sallittu tanssi oli se pahe, jota he eivät voineet mitenkään sulattaa.

Yhtä aikaa seuran perustamisvuonna aloitti toimintansa myös soittokunta apteekkari Domanderin puuhaamana. Soittokunta onkin kulkenut esiintymässä pitkissäkin matkoissa ja tekee sitä vielä tänäkin päivänä.

Voidakseen toteuttaa tarkoitusperiään oli seuran ryhdyttävä tarmokkaasti hankkimaan itselleen varoja. Ensimmäiseksi alettiin puuhata arpajaisia. Voittoja keräämään nimettiin kerääjiä Mikkeliä myöten. Ensimmäiset arpajaiset tuottivat 498,50 mk, josta 400 mk päätettiin tallettaa pankkiin jouluun saakka ja 100 mk käytettiin soittokunnan johtajan palkkaamiseen. Koska arpajaiset olivat tuottaneet hyvin, pidettiin kolmen vuoden kuluttua uudet ja arpajaisvoittojen kerääjiä nimettiin 53 aina Heinolaa, Lahtea, Kouvolaa, Iittiä, Leivonmäkeä ja Mikkeliä myöten. Sisäänpääsymaksu arpajaisiin oli aikuisilta 25 p ja lapsilta 10 p. Arpajaisvoitoista koottiin  näyttely. Arpajaisilla, iltamilla ja jäsenmaksuja keräämällä seura rahoitti toimintaansa. Alkuvuosina pääosa rahoista meni kirjallisuuden hankintaan ja lehtien tilauksiin.

Ajatus omasta talosta heräsi v. 1903. Iltamia ja arpajaisia pitämällä saatiin varoja ja v. 1909 mainitaan valmistuneen oma seurantalo, pienestä punaisesta Pietarin Marin kesämökistä alkuaan. Tämän talon suojissa pääsi seuran toiminta viriämään täyteen vauhtiin. Erikoisesti oma talo vaikutti elvyttävästi näytelmäharrastukseen, joka toimintaan oli kiinteästi kuulunut alusta alkaen. Kun oli oma talo ja näyttämö, ryhdyttiin harjoittamaan pitkiä, koko illan kestäviä moniosaisia näytelmiä. Mukana oli usein avustamassa hyvin päteviä voimia, joita saatiin esim. kesävieraista. Seuran 50-vuotiskertomuksessaan opettaja Pätäri mainitseekin, että Mäntyharjun Nuorisoseura pystyi näytelmillään tarjoamaan parasta, mitä siinä suhteessa maaseudulla voitiin ajatella. Yleisöä oli esityksissä usein salin täydeltä. Talon suojissa toimi myöskin aikaisemmin mainittu Voimistelu- ja Urheiluseura Ponnistus.

Vapaussodan aikana seuran toiminta oli kokonaan lamassa, mutta siitä toivuttuaan elpyi jälleen ja mm. 1921 paikkakunnan opettajan toimesta perustettiin Mäntyharjun Nuorisoseuran Näyttämö – niminen alaosasto, joka esityksillään saavutti mainetta jälleen. ”Näyttämö” hajosi, mutta näytelmäharrastus on ollut ohjelmassa koko toiminnan ajan ja on edelleenkin.

1920-luvulla heräsi myöskin ajatus oman pianon hankkimisesta ja sitä varten perustettiin rahasto, jota kartuttamalla saatiin hankituksi piano. Tämä sama piano, tosin lähes uudelleen rakennettuna on voimissaan tänäänkin. Musiikkiharrastusta oli soittokunnan lisäksi myöskin oma laulukuoro ja yksinlauluakin oli seuran tilaisuuksissa.

Toiminnan vireydyttyä sai se myös uusia muotoja ja seura sai osallistua jopa suurien maakunnallisten juhlien järjestelyyn. 1920-luvun lopulla toimintapäiväkirjojen mukaan on talolla ollut toimintaa lähes joka ilta. Näytelmiä on ollut työn alla useampiakin yhtä aikaa. Kuukausikokouksissa on ollut alustuksia keskusteltavista aiheista, luentaa, lausuntaa ja laulua. Varsinkin yhteislaulua on harrastettu sekä aina uusi näytelmäkappale. Lehtileikkeiden mukaan on järjestetty myös runsaasti erilaisia tilaisuuksia, kuten iltamia, kilpailuja, retkiä ym.

1930-luvulla toiminta jatkui vireänä kaikilla niillä tavoilla, joihin oli harrastajakuntaa saatu. Vuosikymmenen alussa todettiin olevan tarvetta laajentaa omaa taloa ja nykyiseen asuun laajennus valmistui v. 1933 ja uusittu talo antoi varmasti puhtia toimintaan.

Sotien aikana seuran toiminta lamaantui jälleen. Antoihan isänmaan puolustaminen tehtävää myöskin nuorisoseuran pojille ja miehille ja kotirintamalla tytöt ja naiset tekivät sitten töitä miestenkin edestä. Eipä ollut juuri vapaa-aikaakaan silloin. Myös seurantalo oli sotilasmajoituskäytössä. Yläkerran laudoituksesta on luettavissa vieläkin reissuunlähtöilmoitus täältä talosta. Samoin salin seinään kiinnitetty laatta kertoo asiasta. Sodan päätyttyä tilanne alkoi normalisoitua ja myöskin tarve kokoontua yhteisiin harrastuksiin ja tapaamisiin heräsi, jolloin seuratoiminta virisi jälleen.

Seuran 50-vuotisjuhlaa vietettiin kesäkuussa 1945, sodan vuoksi vuoden myöhässä. Tällöin oli myöskin samalla maakuntajuhla, jonka yhteydessä järjestettiin urheilukilpailut: lajeina mm. naisten uinti Asemanlammella. Myös henkisellä puolella kilpailtiin: lausunnassa oli sarjat ja näytelmäkappaleita katsottiin omalla talolla ja myöskin työväentalolla, koska kilpailevia esityksiä oli runsaasti.

1950-luvulla jatkettiin samoilla linjoilla: harrastustoimintaa, kilpailuja, urheilutoimintaa – jäsenten toivomusten mukaisesti. ”Ylösrakentavat” keskustelut tapahtuivat ilmeisesti pienemmissä piireissä, ainakaan ei senlaatuisina kuin aikaisemmin. Sen sijaan oli perustettu opintokerhoja, jotka opiskelivat eri aiheita. Harrastustoiminnassa on ollut mukana ilmeisesti jo aikaisemminkin kansantanhut ja seuran tanhuryhmä on ollut mukana maakunnallisissa juhlissa ja myöskin oman paikkakunnan juhlissa esiintymässä. Tanhukursseja pidettiinkin vuosittain ja muutakin ohjelmatoimintaa harrastettiin ja koulutettiin. Myös näytelmätoiminta oli vireää. Seuratoiminta yleensäkin virkistyi näinä aikoina ja yleistä seurojentaloa alettiin puuhata aseman seudulle, koska kuntakeskuskin oli siirtymässä sinne. Nuorisoseura on kokouksessa käsitellyt mm. ulkoapäin tullutta aloitetta, että nuorisoseurantalo purettaisiin ja hirsistä rakennettaisiin yhteinen, monen seuran omistama ja käytettävissä oleva talo asemankylälle, sen keskellä olevalle mäelle. Kokous päätti yksimielisesti, että rakentakoot mihin haluavat, tämä talo pysyy täällä. 

1960-luvulla toiminnassa tapahtui selvää vilkastumista, kun suuret ikäluokat tulivat harrastusikään ja lähtivät etsimään mahdollisuuksia kotipihan ulkopuolelta. Usein mukaan lähdettiin edelleenkin kavereiden kanssa tai perässä. Vuosikymmen alussa tapahtui mm. johtokunnassa uudistumista niin, että lähes koko johtokunta uusiutui kerralla. Harrastustoiminnassa oli tanhukursseja, jolloin paripiiri kiersi ympäri koko salin ja tanhuharrastus virisi vilkkaana. Myös näytelmä- ja ohjelmatoimintaa harrastettiin, esiintymisiä oli omissa iltamissa ja näytelmillä osallistuttiin myös henkisiin kilpailuihin ja saavutettiin palkintosijoja. Urheilutoiminnalla oli myöskin suuri merkitys ja nuorisoseuralaiset menestyivät hiihto- ja yleisurheilukilpailuissa. Nappulahiihtoja alettiin myöskin järjestää. Vuosittain järjestetyille maakuntajuhlille osallistuttiin ja sellaiset oli järjestetty itsekin vuosikymmenen vaihteessa.

Harrastustoimintaan ja sen järjestämiseen tuli kilpailija televisiosta, jonka yleistyessä omaehtoinen harrastustoiminta vähentyi jonkin verran, kun oli mahdollista seurata kotona valmiiksi tehtyä viihdettä. Nuorisoseuran toiminnassa säilytettiin kuitenkin kaikki perinteiset toimintamuodot, koska harrastajia löytyi kuitenkin. Varainhankintaa yritettiin suorittaa kaikin keinoin, levytanssejakin pidettiin ja aluksi ne olivatkin suosittuja. Kuitenkin elävän musiikin tahdissa tanssiminen oli paikkakunnalla mahdollista viikollakin ja levytanssien suosio laski eikä niitä kannattanut enää järjestää. 1970-luvulla saavutti suuren suosion nuorisoseurojen ja urheiluseurojen järjestämä bingotoiminta ja myös tällä tavalla saatiin jonkin verran rahaa toimintaan.

Nuorisoseurantalo oli vuosien mittaan rapistunut ja vaikka lattia olikin uusittu ja maalauksia ym. pieniä korjauksia tehty, alkoi perusteellisemman remontin tarve tuntua ajankohtaiselta. Varsinkin juoksevan veden ja viemärin puute sekä keittiön ahtaus haittasivat pahasti mm. perhejuhlien järjestelyissä. Myös lämmityspuoli vaati paljon huolta ja vaivaa. Opetusministeriö julisti haettavaksi korjausavustuksia seurantalojen kunnostamisiin ja myös me päätimme laittaa talomme kuntoon. Ilmoittauduimme myöskin MTV:n Talkoot – kohteeksi ja saimmekin sen kiinnostumaan asiasta. Näin ollen v. 1980 tehtiin talon ulkomaalausta ja näyttämön lattiaa talkoovoimin TV-kameroiden ristitulessa; näin saimme julkisuutta silloin.

Siitä alkoikin sitten suunnitelmallinen talon korjaus, joka kesti useita vuosia. Avustuksia anottiin ja saatiin opetusministeriöltä sekä Mäntyharjun kunnalta. Työ tapahtui Museoviraston suojeluksessa ja sen ilmoittamien rajoitusten ja toivomusten mukaan. Toinen näin remontoitava kohde oli Laihian Nuorisoseurantalo. Alakerran osalta korjaustyö saatiinkin valmiiksi 1983, jolloin voitiin viettää tupaantuliaisia ja seuraavana vuonna seura 90-vuotisjuhlia. Korjaustyötä jatkettiin yläkerran osalta ja sinne syntyi tilat seuran puvustolle ja tarvikkeille. Puvusto olikin melkoinen, kun v. 1982-1984 järjestettiin mittavia häitä vuosisadan vaihteen malliin; talonpoikaishäät, herrasväen häät ja kansainväliset häät ja niihin vaatetusta tehtiin omin voimin. Niinpä nyt löytyykin hepeneitä ja muita vaatteita vähän jokaiseen tarkoitukseen.

1980-luvulla seurallamme oli onni saada käyttöönsä vahvan nuorisoseuraihmisen työpanosta, kun Anu Nieminen oli vaikuttamassa innostavasti monenlaiseen toimintaan kulttuurin saralla. Aloitettiin tanhukoulun pitäminen lapsille. Näiden esittämät leikit ovatkin olleet monen juhlan ilonpilkahduksia. Viime vuosikymmen olikin toiminnaltaan vilkasta ja jatkui samanlaisena siirtyessämme 1990-luvulle. Monet harrastuspiirit ovat olleet toiminnassa ja lähes ympäri vuoden harrastetaan.

Oma talo ja siellä järjestettävät tilaisuudet saavat ainakin siivoustyöryhmät liikkeelle joskus useita kertoja viikossakin. Talomme onkin ollut kunnostuksen jälkeen suosittu häidenviettopaikka ja monilla onkin  mukavia muistoja omista juhlistaan tällä talolla. Olemme puolestamme yrittäneet antaa viihtyisät puitteet häille, takuita liittojen kestävyydestä emme, siihen vaikuttavat enimmäkseen muut tekijät…

Seuran satavuotista toimintaa tarkasteltaessa on näyttänyt siltä, että aktiivisimmat kaudet ovat olleet 20 vuoden jaksoissa ja tämän laskutavan mukaan olisi taas voimakkaampi nousu vuorossa. Koko sadan vuoden ajan on toiminnassa korostettu oman itsensä kasvattamista paremmaksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi, kannettu huolta valistuksen jakamisesta ja myöskin ympäristön hyvinvoinnista. Myös omaehtoisen harrastustoiminnan kehittäminen ja esiintymistaidon harjoittaminen on ollut tavoitteena. Onhan moni valtakunnan tason vaikuttaja tunnustanut saaneensa esiintymistaidon eväät nuorisoseuratoiminnasta.

Mäntyharjun Nuorisoseura on ollut osaltaan vaikuttamassa tämän paikkakunnan elämään monella tavalla: alkujaan lukutupien ja lukutaidon lisäämisen avulla, harrastusmahdollisuuksien antamisella ja kouluttamisella sekä erilaisten urheilutoimintojen mahdollisuuksilla toteuttaa itseään. Ei ole vähäinen myöskään se merkitys, jonka monet ovat kokeneet saadessaan ja antaessaan elämyksiä sekä henkisiä arvoja, kun on yhdessä toteutettu tärkeitä tehtäviä – olivatpa ne sitten alkuvuosien lähes jokailtaisia harjoituksia ja iltamarakenteluja, myöhäisempien aikojen lavanrakennusta ja remonttitöitä tai kaikkein pienimpien ohjaamista ja esiintymisen riemua heidän kanssaan.

Sadan vuoden aikana on moni nuorisoseuralainen antanut ison osan vapaa-ajastaan ja elämästään tälle seuralle ja nuorisoseuratyölle. Heitä kaikkia ja heidän elämäntyötään muistamme me tämän päivän nuorisoseuralaiset kunnioittavin ajatuksin ja kiitollisina sekä toivomme nuorisoseurahengen kantavan meitä seuraavalle vuosisadalle.

Mäntyharjun Nuorisoseuran taipaleelta v. 1994 –2004

1990-luvun alkupuoli oli seurassamme vilkasta toimintaa: tanhuryhmä jatkoi aktiivisesti harjoituksia ja osallistui maakunnallisiin tapahtumiin huolimatta siitä, että harrastajajoukko olikin pienentynyt parhaista tanhuvuosista melkoisesti. Vuosikymmen loppupuolella tanhuharrastus valitettavasti hiipui aikuisten keskuudessa osallistujajoukon pienentyessä. Innokkaimmat olisivat halunneet jatkaa harrastusta, mutta mahdollisuus tähän katosi liian pien harrastajajoukon vuoksi. Valitettavasti harrastajien saaminen nuorisoseuratoimintaan näyttää olevan vaikeaa kaiken tämän yltäkylläisen tarjonnan keskellä, jota tällä hetkellä on olemassa. Suuri puute on myöskin nuorison muuttaminen opintojen perässä muualle, pois paikkakunnalta.

Lasten tanhukoulu sen sijaan on jatkanut toimintaansa tähän päivään asti paria välivuotta lukuun ottamatta, milloin isommalla milloin pienemmällä porukalla. Lapsiryhmä onkin saanut kiitettävästi esiintymismahdollisuuksia erilaisissa tilaisuuksissa, vanhainkodeissa jne. Lasten kanssa on osallistuttu myöskin valtakunnallisiin tapahtumiin.

1990-luvulla nuorisoseurantalolla pidettiin ensimmäistä kertaa sellaisia tilaisuuksia, joita siellä tiettävästi koskaan aiemmin ei ollut pidetty: v. 1994 ja v. 1997 talolla pidettiin Inkisen tyttöjen kastetilaisuudet ja v. 1990-luvun loppupuolella erään parin vihkiminen avioliittoon.

Seuran 100-vuotisjuhlia vietettiin v. 1994 syksyllä ja seuraavana vuonna 1995 Mäntyharju täytti 400 v. Nuorisoseuralaiset osallistuivat omalta osaltaan kunnan juhlatilaisuuksiin. Tanhuryhmä oli mm. mukana ”Hassun Pekko” – kesäteatteriesityksessä, joka kertoi Mäntyharjun historiasta.

Suurin huolenaihe seurallamme on tällä hetkellä oman nuorisoseurantalon kunto: talo tarvitsisi pikaisesti korjausta mm. lämmöneristyksessä, katon korjauksessa/maalauksessa jne. Myöskin ajanmukainen keittiö olisi tarpeen, jotta juhlien järjestely onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Emme halua, että suojelukohteena oleva talomme, jonka historia on noin merkityksellinen ja värikäs,  lahoaa varojen puutteen vuoksi ja rapistuu käyttökelvottomaksi. Pienet kunnossapitokorjaukset vielä onnistuvat omin voimin, kiitos muutamien aktiivisten toimijoiden, mutta isompaa korjausta ilman apua emme voi edes kuvitella.

Seuralaisten usko tulevaisuuteen ja nuorisoseuratoiminnan elpymiseen on onneksi vankka ja sille perustalle rakennamme tulevaisuutta ja olemme valmiina kohtaamaan uusia haasteita ja pysymään ajan rattaissa mukana.                                                                                 

Mäntyharjun Nuorisoseura ry.